Ruokaa, treeniä ja kuntoa

Ruokaa

Syökää kanaa!!!! :D
Eli tosiaan tänään valmistetaan Aysen keittiössä muutaman päivän ateriat, jotta tämä painonpudotusprojekti saataisiin käyntiin taas kunnolla ja arjen ruokailut kulkisivat vaivatta.
Aterioihin tarvitaan 4 rasiaa 300g kana filesuikaletta.

Koska kaikkea on vaikea saada mahtumaan paistinpannulle, itse valmistan ne uunipellillä uunissa 200 asteessa n. 15-20 min (kunnes ovat kypsiä).
Mausteeksi käytän currya, jauhettua inkivääriä, jauhettua cayannepippuria, kuivattua basilikaa ja ruusu suolaa. Päälle oliiviöljyä. Mitä tulisempaa, sen parempaa!

 Annoskoko kanaa itselläni on 100-125g raakapainossa per annos, joten punnitsen kaikki annokset erikseen.

Ateria-annokseen kuuluu myös kasvikset ja riisi/pasta, joten nekin valmistetaan mahdollsimman valmiiksi arjen helpottamiseksi. Itse rakastan paistettuja tomaatteja! Kokeilkaa ihmeessä, suolaa ja basilikaa mausteeksi ja Voila!
Myös aamupala kananmunat keitän valmiiksi samalla, jotta aamulla ei tarvitse valmistaa muuta kuin kahvi ja neljän viljan puuro :)

Tässä kuvassa näkyykin sitten annokset kipoissa ja sama määrä lautasella vertailussa.
Terveellistä ja puhdasta ruokaa aina oikeaan aikaan saatavilla, kunhan vain tekee tämän ruoanvalmistuksen etukäteen.

Itse teen ruoat kahdesti viikossa ja aina sama pohja kun dieetillä ollaan.
Kananhan voi maustaa erilailla toisella kertaa ja käyttää oliiviöljyn sijaan esim. kookosrasvaa.
Kanan voi korvata myös vähärasvaisella jauhelihalla vaihtelun vuoksi.

Tässä vielä kurkistus mun jääkaappiin :D Ihan tavallisia asioita siellä on meidän perheelle leipätarvikkeista mun annosrasioihin. Kaikki mahdollisimman puhtaana ruokana ja valmiina. Lapset syö suunnilleen samaa ruokaa mun kanssa, mutta heille on myös leivät ja tuoremehut sallittuja, joten sellaisetkin kuuluu meidän jääkaappiin :)

Treenii

Viikko alkoi kivasti kevyellä jalkatreenillä Herttonimen Foreverillä. Aamupäivät ovat hyvän hiljasta aikaa siellä ja saa ihan rauhassa treenailla , se on hyvä se! 
Nyt, kun haluan pudottaa tuota painoa pyrin tekemään pienen muokkauksen noihin painoihin ja keskityn liikkeen hermotukseen. Unohdan hetkeksi kovat painot ja saan liikkeet puhtaasti juuri sinne mihin pitääkin. Ensiksi oli lämmittely juoksumatolla reippaasti kävellen  puoli tuntia (30 min)

Seuraavaksi 6 sarjaa smith'ssä ""kyykkyjä" selällään maaten,  12-15 toistoa. Painoja nostin kohtuudella kahden sarjan välein.
Liikkeessä koko ajan pito, eli alhaalla ei anneta painojen lysähtää vapaasti vaan 90 asteen kulmaan on ihan hyvä pysäyttää liike, jolloin saa tunteen pidettyä.

Jalan ojennukset ja koukistukset laitteissa vielä 4 sarjaa 10-12 toistoa, kohtalaisilla painoilla. sarjojen viimeiset 4 pitää saada poltetta aikaan.
(Hiukkasen hauskaa kuvata itse näitä liikkeitä teille, ilmeet kohdillaan xD )

Kunto

Mentaalipuoli on edelleen hakusessa, joten toivon näiden rutistusten nyt vähän jelppivän... Ainakin olo omassa kehossa alkaa ärsyttää ja kunnon huononeminen ja vyötärön selkeä pehmeneminen tuntuu todella ikävältä. (Tässä vaiheessa rakkaat ystäväni kavahtavat taas, koska inhoavat näitä mun oman kunnon valittelujani, mutta tää nyt vaan tuntuu tältä)

Selkäpäivänä viime viikolla yritin kovasti ottaa kuvaa kunnosta ja laitoinkin niitä kuvia tuonne Instagramiin. Näistä nyt näkeekin hyvin sen olennaisen, eli muotoa on kyllä tullut, mutta ikävä kyllä myös vyötäröön.

Perus tyytyväinen lihasmassaan olen, en siis mitenkään aliarvioi kuntoani, mutta tuo rasvan määrä on kyllä näillä viime aikaisilla elämäntavoillani lisääntynyt ja saanut tuntemaan itseni huonommaksi. Siksi siis tälläinen postaus ruoasta, treeistä ja kunnosta... Josko mä taas pystyisin palaamaan Superdieetti Aysen elämään ;)

Palataan taas! Pus!

-Ayse

Tuhat ja yksi kysymystä

"Mitä SÄ Ayse haluat? " kuului eräänä päivänä rakkaan ystäväni suusta.
Olimme juuri keskustelleet jälleen kerran elämästä(ni) ja siitä mitä siinä pitäisi tapahtua.
Millaisia odotuksia minulla on tulevaisuudestani jne. Takaraivossani painaa edelleen nuo sanat.
Enhän mä satavarmasti tiedä mistään mitään!?! Mitä mä todella haluan???

No one doesn't say life is easy...

Yksi tälläinen kysymysmerkki mielessäni on nuo tulevaisuudessa olevat Body Fitness-kisat...
Jo Jyväskylän karsinnoissa Lahden Fitness Expoon sain epäilevän ajatuksen kisaamiseeni... Sanottuani sen vielä ääneen mökkimatkalla murulle, tiesin että asia vaivaa mieltäni enemmän kun ajattelin.
Se, että lavalle mennään, ei vaan yht'äkkiä tuntunutkaan niin itsestään selvältä. Onko se se mun juttu vai pitäisikö vaan keskittyä rakentamaan sitä unelmien lihaksikasta vartaloa? Tarviinko mä siihen kisoja kertomaan onnistumisestani? Sen jälkeen nuo kysymykset on ollut koko ajan taustalla.
Kasvattaako siis lihasta rauhassa omaksi iloksi vai tähdätäkkö kevään 2016 kisoihin?

 
Haluaisin nousta kerran lavalle, nauttia saavutuksestani ja voittaa, mutta Lahden kisojen jälkeenkin olen  kyseenalaistanut ajatuksen jo monia kertoja. Olen ollut huoltamassa kaksi ystävääni kisoihin, laittanut kampauksia ja meikejä, seurannut dieettiä ja valmistautumista, eli luulen tietäväni aika hyvinkin mitä olisi edessä. Siltikin olen täysin pyörällä päästäni. Haluanko? Jaksanko? Onko fysiikkallani edes mahdollista lähteä hakemaan voittoa? Kuka mua valmentaa? Millä katan kustannukset? Leikinkö terveydelläni? Mitä kaikkea se vaatii itseltäni ja ennen kaikkea läheisiltäni?

Laitan usein läheisteni toiveet omieni edelle. Toimin vaistomaisesti niin, sillä olen ehdottomasti Hoiva-tyyppi ja rakastan sitä fiilistä, että voin auttaa ja tuottaa mielihyvää toiselle apuani tarjoamalla.  En sano, etten osaisi olla myös itsekäs tarvittaessa, mutta enemmän siihen joutuu ponnistelemaan kuin toisen auttamiseen.
Tämän luonteenpiirteen vuoksi olen kuitenkin joskus haksahtanut toimimaan ajattelematta mitä itse todella haluan ja asettanut muiden ajatukset ja toiveet omieni edelle. Mitä jos nytkin teen niin? Pystynkö tiukallakin hetkellä kisadieettiä asettamaan itseni tärkeämmäksi kuin lähimmäiseni tarpeet saavuttaakseni sen mitä lähtisin hakemaan?

Aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu...

Olen nyt kirjoittanut tätä jo yli kaksi viikkoa, miettinyt asiaa ja edelleen olen ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä kuin aiemminkin. Sain jopa julkaistua jutun Hyvä mieli, parempi treeni tässä välissä, oli helpompi kirjoittaa aiheesta jota ei sinällään tarvinnut käsitellä.
Jutussa mainitsinkin ohimennen siitä miten treeni-into on ollut hukassa. Menen kyllä salille ja teen suunnittelemani lihasryhmätreenin, mutta siitä puuttuu se into, se fiilis, että nautin hommasta.
Sitten saliltani Essi Salomaa veti mulle tällä viikolla pepputreenin...  Jotain hyvää tapahtui ja sain ihan uskomattoman hienon tunteen ja palon taas salille. Kolahti oikein kunnolla! Uusia liikkeitä ja ohjattuna... Olisin voinut jatkaa vaan, vaikka lihakset jo kramppasi.

Tajusin että tarvitsen nyt apua. Tarvitsen taas ehkäpä Personal Tranerin tai valmentajan apua... Näin ollen pyysin yhdeltä hyvin ammattitaitoiselta, ihanalta ystävältä itselleni uuden ohjelman :) Toivottavasti saan sen pian ja pääsen treenailemaan. Olihan hyvin ylistetty? ;) hah!

Lisää mietintää kisaamiseen toi rakkaan ystäväni Laura Pukkilan kirjoitus terveydentilastaan ja hänen mietintöjään siitä miten kisadieetti on saattanut edesauttaa tilannetta. Iso tsemppi ja halirutistus Lauralle <3 Moni asia textissä vastasi myös omiani noista mielialan vaihteluista, väsymyksestä ja vaikeuksista treenata. Voin vain ajatella mitä se on moninkertaisena :/ <3

väsyneet lenkkisiskot

Itseään voi varmasti psyykata suuntaan jos toiseen ja joka kerta miettiessäni näitä, olen varma, että tietty kyseenalaistaminen kuuluukin asiaan, mutta toisaalta olen aivan auki tämän asian kanssa.
Myös kisojen jälkeisen "masennustilan" olen bongannut liiankin monelta kisaajalta, tuntuvat olevan täysin hukassa, kun ei ole enää mihin tähdätä juuri nyt. Sitäkin mietin, että mitä jos itse tipun tuollaiseen fiilikseen sitten kisojen jälkeen? Tiedän vain etten voi antaa liiaksi lasten tai kumppanin kärsiä omista mielialanvaihteluistani.

Olisi kiva kuulla muiden mietintöjä omista päätöksistä lähteä kisaamaan... Oliko se vaan siinä ja päätetty? Pitikö puntaroida asioita? Mikä mahdollisesti mietitytti?

Uusia päätöksiä en ole tulevasta tehnyt. Edelleen treenaan ajatuksella, että lavalle tähdätään, sillä jos sitten kuitenkin olen valmis myös mentaalisesti niin olisi kamalaa huomata ettei kroppa ole.

 Näihin ajatuksiin ...

- Ayse

Hyvä mieli, parempi treeni

Pari viikkoa sitten lifestyle bloggari Satu K. tuli  Kouvolasta treenailemaan mun kanssa Herttoniemen Foreverille. 
En ollut suunnitellut mitään ihmeempää valmiiksi vaan ajattelin, että tehdään jotain perusjuttuja selkätreenin merkeissä ja vietetään kiva päivä yhdessä. Todella hauska treeni siitä tulikin! :D

Superdieettiayse ja Projekti uusi minä (Satu K.)

Ajatuksenani oli myös, että Satu saisi mahdollisesti jotain uutta omaan treeniinsä, mutta huomasin itse yhden tärkeän jutun päivän aikana...

Asenne ratkaisee! Otan usein treenin liian tosissani ja "perus naamani" treenatessa taitaakin olla aika tuima... tai näin olen muutaman kerran kuullut :D Koko treeniä ei voi tietenkään leikiksi laittaa, mutta joskus sen päiväinen hassuttelu sarjojen välissä on paikallaan ja hyvin piristävää (Y)

No mitä ne tytöt siellä sitten tekikään?

Tulihan sitä ihan kunnolla treenailtuakin ja se tiukka perus sali-ilme sieltä kyllä siinä vaiheessa palasi. Kännykamera oli koko ajan jomman kumman kätösissä ikuistaakseen kaiken sillä... niin ne bloggarit treenaa?! hahahahah #picoritdidnthappen

iso tyttö isommassa härvelissä :D

 Aysen ja Sadun selkätreeni:

Superina;
Alatalja, lapio 3 x 10-12
Ylätalja, niskan taakse 3 x 10-12

Selänrutistus laitteessa (niin juuri tuo yläkuvassa oleva jonka nimeä en edes tiedä) 3 x 15

Ylätalja, kapea 3 x 15

Selkä ristikkäistaljassa 3 x 12-15

Kulmasoutu kp 3 x 10

Selkätreeniä

Mites se meni....

Hakkaa, hakkaa. Iskee iskee. Eestä ja takkaa... Ikinä en lakkaa  <3
 - Kissi Vähä-Hiilari

 

Eli postauksen juju oli siis se asenne siellä salilla. Ollaan tosissaan ja treenataan määrätietoisesti kohti tavoitetta, mutta pidetään joskus hauskaakin. Itse huomaan miten aloinkin jo tylsistymään siihen puurtamiseen.

Ota siis joskus se treenikaveri mukaan ja JUST HAVE FUN!

Ylätalja, kapea

Alatalja, lapio

Vinkki! Jos sulla ei vielä ole Versa Gripps Pro "remmejä" niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan. Täysin hintansa arvoinen varuste!

Itse olen käyttänyt niitä noin vuoden ja en vaihtais muihin! Likistä löytyy, mutta onhan niitä muuallakin :)

Muoks muoks...

Nimim. Vaihtarin mama :) teki hyvän kysymyksen, eli miten versoja käytetään... Kiitos siitä :)

Remmit oikein päin käteen (kts. peukalolle tehty muoto), tanko käteen ja kuminen läpyskä taivutetaan kämmenen sisään niin, että se sulkee tangon sisäänsä. Hyvä, pitävä ote, eikä voimat kulu tangon puristeluun ;)

Paras treenivaruste, Versa gripps pro

Tällä viikolla tulossa juttua vielä lisää... näitä kun on tullut kirjoteltua vähän ristikkäin ja toinen vähän vakavampi mielinen juttu olis just valmistumassa...

Treeni-iloa ihanat! Pus!

- Ayse

Marraskuu...

Pimeä ja kolea marraskuu on saapunut ja tuonut mukanaan kylmyyden, joka tuntuu luissa ja ytimissä. Töissä on siirrytty jo lämpölaitteeseen, ulkotakki vaihtunut talvitakkiin ja ei ole vielä edes pakkasta!  Aamulenkit alkaa pikku hiljaa jäädä pois kokonaan kurjien ilmojen vuoksi ja pitäisi siirtyä crossarin päälle. Haikeana ja hieman jopa maassa olevana muistelen aikaa taakse päin.

Viimeisiä viedään?

Vielä hetki sittenhän aurinko lämmitti meitä säteillään Tuoriniemen rannalla ja ilmassa väreili leppoisa loman tunne... Mielikuva harjoittelulla on ihan pakko yrittää taas hakea tarvitsemani lämpö arkeen, jaksaa sitten nämä pimeimmät kuukaudet.
On hirveää, miten tämä kylmyys ja pimeys saa mut väsyneeksi ja tuntemaan ettei mikään kiinnosta. Asiat tuntuu todella vaikealta ja treeni ei kulje. Ensimmäistä kertaa voin kai sanoa, että kärsin tästä pimeydestä. En koskaan ole tuntenut olevani mitenkään selkeästi kesäihminen, mutta nyt kaipaan kesää ja lämpöä ihan hirmuisesti! :)

Kesä 2014 <3  

Sitä jotenkin luulee, että kun asiat ovat hyvällä mallilla niin se sitten vain jatkuu niin, mutta tämä syksy on kyllä näyttänyt ettei mitään pidä pitää itsestään selvyytenä. Asiat voivat todellakin muuttua suuntaan jos toiseen viikossa.

En lähde asiaa sen enempää avaamaan, mutta eräs ihminen "vuosien takaa" pystyy kohtuuttoman itsekkäällä käytöksellään vaikeuttamaan meidän arkea siihen malliin, että iso osa energiaa menee nyt perheen hyvinvoinnin ylläpitoon. Toivon, että joku päivä tämä henkilö heräisi siitä itsekkyydestä ja asettaisi tarvittavat ihmiset ylpeyden edelle.
Varmasti kaikki me teemme suutuksissa tyhmiä päätöksiä ja sanomme asioita, joita ei tulisi koskaan sanoa, jopa minäkin!!! Mutta joskus asioita voi olla vaikea korjata myöhemmin jättämättä ikuisia jälkiä...se siitä... On asioita, joihin ei juurikaan pysty vaikuttamaan, vaikka ne vaikuttavat elämässäsi, sitten valitset vain tavan jolla otat sen vastaan.

Käsittelen onneksi näitä asioita ystävieni ja kultsin kanssa, sekä sillä että kirjoitan tänne "päiväkirjaani" Näin pääsen purkamaan ajatuksiani ja saan tarvittavan avauksen asioille :)  Kaikkea ei silti puhumallakaan saa pois mielestä vaan asiat kummittelee joka tapauksessa taustalla. Nämä tapahtumat selittäköön sen, että treenit ei nyt ole pariin päivään oikein sujuneet toivotulla temmolla TAASKAAN. Mieli on ollut maassa ja stressi vaivaa.

Tosiaan siis (lovena Kissi Vähä-Hiilariin)... siitä treeni-ilon puutteesta , jota nyt syksyllä olen joutunut läpikäymään monestikin... Pakollista taukoa tulee muutenkin.
Käytyäni pitkästä aikaa taas Mitzun luona HelsInk'ssä, värityttämässä olka-käsivarren tatuointia, sain "hankittua" itselleni pari viikkoa lähes treenitöntä aikaa. Olin ennen tatuointia käynyt ahkerasti solariumissa ja sehän ei tiedettävästi ole hyväksi iholle, joten ihoni ei sitten kestänytkään tuota neulaa :/
Tuli siis treeni/hikoilukielto, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuva parantumaan, kun oli noita ongelmia matkassa. Nyt kuva on suht hyvä, mutta seuraava aika laittaa taas uuden treenitauon...

Tänään yritin tehdä jalkatreeniä ja toki teinkin, mutta kyllä jokainen liike oli täydellistä pakkopullaa!

Tänään jalkatreenissä

Oli kyykkyä, kyykkyhyppyjä, mavea sj., hackikyykkyä, jalkaprässiä ja jalkojen koukistusta...
Fiilis oli huono, mutta treenin jälkeen kyllä onneksi tärisytti jalkoja sen verran, että taisi se onneksi kuitenkin toimia :)
Siinä sitten ajattelin, että ei pitäisi ajatella itse niin negatiivisesti. Eikös se mene niin, että hyvää tulee kun ajattelee positiivisesti? ;) Onneksi ajattelen positiivisesti katsoessani itseäni peilistä. Vain sitä kautta tunnen, että en ole enää se "vanha Ayse" ja että tulosta tosiaan tulee :)

Joskus ainut motivaatio löytyy peilikuvasta

Kaikki treeni ei onneksi mene ihan huonoissa fiiliksissä nykyään ja aamuiset kävelylenkit hyvässä seurassa on aina kivoja, oli sitten sää mikä tahansa :) Kiittäisin tästä ihanaa Katariina Tunturia, jonka hyvistä keskusteluhetkistä viime aikoina on ollut paljon iloa monena aamuna ja odotan jo innolla, että päästään salille treenailemaan yhdessä. Satuttiin tuossa yhtenä päivänä nojailemaan samaan säkkiin ihan vahingossa hahahah...

pose! ;)

 Ruokavaliota pitää hioa...  mutta siitä joskus sitten :D
Tähän väliin on taas osunut juhlia rippijuhlista pikkujouluihin... Enkä suinkaan ole käynyt niitä puhtaasti dieettaillen lävitse vaan nautiskellut niin ruoka kuin juomapuoltakin. Ei vain ole tuntunut siltä että haluaisi rajoittaa kun kisa-ajatukset tuntuu olevan nyt niin kaukana.

Valmistautumista rippijuhliin :D

Lopetellaan näihin iloisempiin tunnelmiin...  yep! Tällä sai taas omaa fiilistä hyvin puhdistettua :) <3

Pitäisi ehdottomasti tehdä tänne välillä postaus puhtaasti jostain treenistä tai ruoasta... Olisko ehdotuksia? :)

Kuulemisiin ja Instapäivityksiin...

- Ayse

Huhuu, minä täällä taas :)

Mop!

Hirmuisesti on taas aikaa mennyt viime kirjoituksesta ja ihanaa, että huutelette taas jutun perään. Saa potkia vauhtiin jatkossakin :D
Kiva näitä on kirjoitella, kun vaan malttaisi istua alas ja aloittaa.
Juttuahan taas nimittäin löytyy, vaikka kaikkea ei tietenkään saa tänne kerralla, mutta josko joitakin asioita pilkottais taas...

Jos heti alkuun palaisin vaikka edelliseen kirjoitukseen. Auttoi todella paljon kirjoittaa kaikki ylös ja vieläpä julkisesti. Tää blogi on selkeesti sellainen oma pieni "salainen" päiväkirja, jonne tulee rustattua textiä tunnepohjalta elämän iloista ja suruista, sekä kaikkea siltä väliltä.
Alkuperäinen ajatus kirjoitella vain treeneistä ja ruoasta on muokkautunut tälläiseksi sepusteluksi omasta elämästä... Niin siinä Instagramissakin alkaa selkeesti käydä ;D @superdieettiayse Onneksi tähän arkeen kuuluu kuitenkin myös ne treenit ja kuntoposetkin ;)

Palautetta ja tukea viime textiin tuli täällä ja läheisiltä suoraan <3
Hämmästyin kuitenkin miten moni tuttuni, asiakkaani tai ihan tuntemattomatkin tulivat viime kirjoituksen jälkeen tsemppaamaan ihan arjen tilanteissa. Kaunis kiitos teille! Olette ihania <3

Arjessa availen asioita nyt vähän tyylillä "yksi kerrallaan". Elämä pitää saada tasapainoon ennen kuin vaatii siltä suuria tekoja.

Tupakka on nyt historiaa, ei tee enää mieli :) Hyvä minä, ei yhtään horjahdusta!
Dieetti on päivästä riippuen ihan ok, kunhan nyt peruspohja olisi kunnossa ja jos pieni lipsu osuu päivälle niin en revi stressiä siitä vielä. (Pari Tallinnan reissua rikkaampana, hih ) Kisadieetti on sitten ehdoton!
Treeni kulkee ja olenkin hyvästä vinkista oppineena vähän vielä hionut päiviä niin ettei lihasryhmiä ole sidottu päivään, vaan numeroin ne ja pääasia on että kaikki tulee tehtyä. Eli jos nyt maanantaina tekee mieli tehdä selkää niin sitten sillä mennään!  Myös olat sai oman päivän ja jalat yhdistin omaan päivään. Treenipäiviä viikossa on 5-6.
Lapset ja parisuhde kulkevat käsikkäin ja niissä riittä kai aina hiomista :D Itseäni auttoi paljonkin pikku juttuhetki lasten isän kanssa.  Tänään lapset menee taas isälleen ja aion ottaa koko viikon rennosti, stressaamatta. Nautin aikuistenajasta taas viikoksi varastoon, jottei tarvitsisi joka su/ma pitää suhdepalaveria :D
Työ -asia on tällä hetkellä sama, mutta parhaani teen. Asiakkaiden rahavarastot vain nyt vähenevät ja ymmärrän kyllä, että niistä kauneus -ja ravintolajutuista karsitaan ensimmäisenä.  Entisestä 5-6 viikosta tulee helposti 7-8 viikkoa. Näin se vaan menee, joten nyt eletään sen mukaan :)

No viime texti on nyt siis läpikäyty ja kaikki on valtakunnassa siis ihan "Jees jees".

Nuoremmalla typyllä oli ne 7-vuotis synttärit ja tuli sitten niitä juhlittua kotosalla pienellä porukalla. Teemana oli ylläri ylläri pinkki :D
Tarjolla oli kaikkea ihanaa ja hyvää... Juu ja söin kyllä niitä. :P
Lapset muuten tykkäs tuosta muffini-jäätelölinnasta tosi paljon :) ja se oli helppo toteuttaa ;)

Jos yhtään vastapainoksi noille herkuille voi laittaa jotain niin tuli mun shoppailua Herttoniemen Foreverilta  kassillinen lisäravinteita :D
Ai ei auttanut?! hahahah

Näistä lisäravinteista sen verran, että yritin tuossa hetken aikaa sekoitella itse treenijuomani, mutta itse olen sitä mieltä, että helpommaksi (ja vähemmän purnukoita) tulee kun valitsee valmiita tuottaita. Ennen treeniä (tarvittaessa, fiiliksen mukaan) FAST Shock, treenin aikana FAST Intra ja treenin jälkeen FAST Whey +

Syys-lokakuun aikana olin Nordic Fitness Expo 2014 huoltamassa ja vastaamassa kisalookista ihan mahti mimmiä, Liisa Kumpulaista <3 Liisa oli ensimmäistä kertaa lavalla ja oli todella kiva taas fiilistellä mukana.

Ensin käytiin Jyväskylässä karsinnoissa yleiseen sarjaan ja nyt pari vkoa sitten myös Lahdessa Masters sarjan kisa. Huoltajana sain taas kokemusta lavan takana ja uskon, että se auttaa itseäni rentoutumaan sitten omassa kisatilanteessani kun lavaa edeltävä rumba on jo tuttua.

Jyväskylässä yövyin Sokos Hotel Paviljongissa, josta ei ole kuin palkkää hyvää sanottavaa (Y)

Aamu alkoi rentouttavalla kylvyllä, pakollisella hissiselfiellä ja sitten vasta siirryin Liisan huoneeseen laittamaan kampausta ja meikkiä kuntoon :D

Ennen lavalle menoa nuo kiharat siis vielä avattiin, jotta kestävät parhaiten aamun huoltopuuhat.
Vinx vinx! Jos juhlakampaus pitää tehdä jo aamulla ja haluaa illalla täydelliset kiharat, niin kiinnitä kiharat pinneillä nyyteiksi odottamaan oikeaa aikaa. Ennen juhlia siten availlaan "nyytit" varovasti auki sormilla läpi haroen  ;)

Liisa sijoittui  Lahden Nordic Fitness Expossa, Masters sarjan 2. sijalle.
ONNEA Liisalle hienosta suorituksesta tätäkin kautta :D

Kerkesin Lahdessa katsoa myös lauantain kehonrakennuskisat ja wow!  :D Ihan mielettömiä saavutuksia. Kaikki näytti lavalla niin mielettömän hyvältä !!! TYKKÄÄN!
Erityisesti super paljon ONNEA Mikko Leppäselle, joka voitti -80kg sarjan. Mikko on aikanaan vetänyt mulle paljon kovia treenejä, sillon kun treenasin vielä Fitfarmilla. Suosittelen ehdottomasti! (Y)
Hienosti meni myös Fitfarmin Kille Kujalalla, joka sijoittui 2. +90kg sarjassa (Y)

Ammattilaiskisojakin kävin katsomassa, mutta kyllä ajatukset oli jo tulevassa aamuyössä, että alettaisiin laittaa Liisan kisalookkia valmiiksi.

Sunnuntaina Liisan kisojen jälkeen kiertelin Nordic Fitness Expon messualueella ja törmäilin tuttuihin :D
Fitfarmin ständillä tuli vietettyä pitkä tovi ja juteltua tuttujen kanssa.

Kille Kujala  ja joku amazon :D (hirrrveet valot!)

No sitten se oma kunto...

Aamuisinhan kroppa on aina ihan kiva :D ja sillon ne kuvatkin tulee näpsäiltyä. Kuvan kunto ei kyllä vastaa mun mielestä ihan tätä 95% ajasta päivässä... Aamupuuron jälkeen masu pömpöttää jo aivan toisenlalla haahahah..

Ihan kiva aamu :)

Treeniä ja illan massaa 

Noin! Nyt on taas jotenkin avattu näitä viikkoja tässä välissä, alkaa tulla liian pitkä texti jos jatkan... Juttuahan mulla riittäis :D
Mun juttuja voi niin kuin reaaliajassa seurata parhaiten Instagramissa seuraamalla @superdieettiayse. Yritän laittaa vähintään yhden kuvan per päivä, joten siinä jo pysyy mun mielenvikaisuudessani hyvin perillä ;) Treeni-iloa kaikille!

Pus pus ens kertaan <3

-Ayse

Kirje kiukkupussilta

Rakkaat läheiseni ja te muutkin...

Kesän jälkeistä elämää on nyt tovi takana ja niitä suunniteltuja muutoksia on taas alettu toteuttamaan... Yhtä taisteluahan se on ollut! Oon ollut ihan kauhea teille kaikille ajoittain, keskittynyt liiaksi omiin juttuihin ja kiukutellut varmasti teille kaikille. Ollut välinpitämätön tai liian läsnä ja tunkenut nokkani asioihin. Jättänyt juhlia väliin ja... niin sillähän ei ole oikeastaan  mitään muuta syytä kun, että vakea yrittää aloittaa dieettiä ja käydä kiusauksien lähteillä. Ei, tämä kirjoitus ei ole sarkasmia vaan kirje teille, läheisille ja muillekin, jotka ovat ihmetelleet viime aikoina mua. (Paljolti siis myös itselleni)

Muutoksia on elämän joka saralla ja kaikki yht'aikaa. 

Päivittäin mietin, että haukkasinko liian suuren palan nyt elämääni... ihan kaikessa.
Kesä oli kertakaikkiaan niin sekavaa kaikkine menoineen ja kuvioineen, että siitä palautuminen tuntuu nyt todella vaikealta. Olisi niin mageeta olla vaan sellaisessa Flow-tilassa ja antaa ajan kulua hetki, tuntematta mitään negatiivista.

Tupakka. Olin hölmö ja aloitin tupakanpolton uudestaan viime kesän alussa (EiNiinMitäänJärkee).
Nyt olen taas lopettanut sen 22.9. ja myönnän, että se kummittelee vieläkin 4.10. päivittäin mielessäni toiminnan kannalta, nikotiinia en kaipaa, mutta tapaa kyllä. Olen kuitenkin pysynyt savuttomana ja hajuttomana :D

Dieetti alkoi ja on pohjaltaan ihan käyttökelvollinen (helppo), mutta lipsahduksia on kuitenkin jo luvattoman monta. Mieli ei nyt ole samalla viivalla joka hetki kuin halu toimia. Tuntuu, että tää dieetti olisi nyt helpoin asia näistä kaikista asioista, mutta sekään ei oikein toimi 100%. Oman mielen heikkoutta! Jutta kaudella olin vastuussa tuloksista johonkin (tai niin sen itselleni selitän). Nyt mietin millä ihmeellä voin odottaa kevääseen, että jotenkin saan järkättyä itselleni haluamani valmentajan jolle olla tulosvastuussa.

Treeni. Päivistä riippuen kulkee tai ei, mutta salille mennään. Onneksi on se jokin mistä saan voimaa ja missä unohtaa hetkeksi koko rumban. I <3 my gym!

Lapset Elämäni tärkeimmät, eli lapset on jaettu vuoroviikoin isälleen ja minulle. Henkisesti näin tilanteen alkuvaiheessa se on aika rankkaa... Pitäisi käyttäytyä kuin se olisi ihan normaalia olla viikon erossa lapsista, joiden elämässä on aiemmin ollut koko ajan (ja taaskaan tätä ei voi kyynelittä ajatella). Näyttää lapsille olevansa täysin ok, sillä he ansaitsevat molemmat vanhemmat, vaikka he asuvatkin vuoroviikoin eri osoitteissa. Tiedän, että heillä on hyvä olla molemmissa kodeissa, mutta tässä taistellaankin ikävän kanssa.

Parisuhde Samalla olen kiitollinen, että saan aikaa tuoreelle parisuhteelleni. Vapaaviikot on ihana viettää eläen arkea yhdessä ja tehdä hänelle aamiainen aamuisin. Olen silloin hyvin onnellinen <3 Niitä arjen pieniä juttuja :) Sitten kun tulee lapsiviikko, niin ei paljon keretäkkään enää näkemään ja se taas kalvaa omaa mieltäni... Silloin musta kuoriutuu täydellinen kiukkupussi!! :/

Missä kohtaa noi kaksi niiiin eri tunnetta vuoroviikoista? Tietenkin vähintään niissä vaihdoissa.
"Saan ja menetän aina jotain rakasta" Tälläistä mielen kamppailua tää on koko ajan .
Kummastakaan en aio luopua. Joten ainut vaihtoehto on kärsiä nämä fiilistelyt, kunnes aikaa on vähän kulunut ja tilanne tasaantunut normaaliksi tai että tuntuis ihan hyvältä olla erossa lapsista ja nauttia omasta ajasta. (Toivottavasti muru kestää mun kiukutteluja siis vielä hetken <3 )

Työ. Tämän vuoden alusta yleinen taloustilanne on pidentänyt asiakkaiden käyntikertoja luonnollisesti ja se alkaa nyt näkymään myös Kampaamo Tilassa. Tätä samaa kuulen lähes jokaiselta kolleegalta, joten en ole tilanteessa yksin (turha siis surkutella). Onnistuin jotenkin myös hankkimaan itselleni jäätävät mätkyt viime vuodelta, nekin tuo omat jännityselementtinsä kuvioihin. Rakastan työtäni ja olen hyvä siinä, joten mitään muutosta nyt ei onneksi ole työtilanteeseen tulossa, mutta ylimääräistä stressiähän tilanne luo.

Positiivisuus. Minä, joka yritän miettiä asiat aina positiiviseksi, olenkin nyt negatiivisuuden perikuva (eikös tämäkin ole aika negatiivis sävytteinen)  Olen nykyään mustasukkainen (What? !!!! Minä???), kiukkupuuskissa rypevä tyttöystävä/äiti ja kaiken kukkuraksi multa puuttuu selkäranka nyt edes pitämään päätöksiä. Voiskos enää enempää toivoa?! :/

Muutamat läheiset ystävät ovat sanoneetkin suoraan, etten nyt ole yhtään se Ayse jonka he tuntevat... Se aina tuntuu ja tiedostan sen itsekin.
Eilen illalla isäni soitti ja kysyi ensimäisenä "Millä tuulella oot tänään?" ...
Tää on syy miksi kirjotan nyt tätä blogitextiä, kirjettä. En tunge mukaan kuvia, vain tän selvityksen, miksi, jotta voisitte ymmärtää mua hetken.

On mun aika pyytää anteeksi käytöstäni läheisiltä ja pahoittelemaan, että ovat joutuneet kiukkupussin kynsiin.

Anteeksi. <3

Yritän, yritän oikein tosissani jaksaa ja olla taas minä, hyväntuulinen Ayse.

Tietääkö joku miten kiukkupussi kesytetään?

- Ayse

ps. Nyt nessut pois ja kokoan itseni. Tänään vietetään toisen rakkauspakkauksen synttäreitä :) ... jotka nekin muistin toissapäivänä ja ettei ketään oltu vielä edes kutsuttu!!! Huh! Mä oon aivan jossain muualla