perjantai 28. marraskuuta 2014

Tuhat ja yksi kysymystä

"Mitä SÄ Ayse haluat? " kuului eräänä päivänä rakkaan ystäväni suusta.
Olimme juuri keskustelleet jälleen kerran elämästä(ni) ja siitä mitä siinä pitäisi tapahtua.
Millaisia odotuksia minulla on tulevaisuudestani jne. Takaraivossani painaa edelleen nuo sanat.
Enhän mä satavarmasti tiedä mistään mitään!?! Mitä mä todella haluan???

No one doesn't say life is easy...

Yksi tälläinen kysymysmerkki mielessäni on nuo tulevaisuudessa olevat Body Fitness-kisat...
Jo Jyväskylän karsinnoissa Lahden Fitness Expoon sain epäilevän ajatuksen kisaamiseeni... Sanottuani sen vielä ääneen mökkimatkalla murulle, tiesin että asia vaivaa mieltäni enemmän kun ajattelin.
Se, että lavalle mennään, ei vaan yht'äkkiä tuntunutkaan niin itsestään selvältä. Onko se se mun juttu vai pitäisikö vaan keskittyä rakentamaan sitä unelmien lihaksikasta vartaloa? Tarviinko mä siihen kisoja kertomaan onnistumisestani? Sen jälkeen nuo kysymykset on ollut koko ajan taustalla.
Kasvattaako siis lihasta rauhassa omaksi iloksi vai tähdätäkkö kevään 2016 kisoihin?


 
Haluaisin nousta kerran lavalle, nauttia saavutuksestani ja voittaa, mutta Lahden kisojen jälkeenkin olen  kyseenalaistanut ajatuksen jo monia kertoja. Olen ollut huoltamassa kaksi ystävääni kisoihin, laittanut kampauksia ja meikejä, seurannut dieettiä ja valmistautumista, eli luulen tietäväni aika hyvinkin mitä olisi edessä. Siltikin olen täysin pyörällä päästäni. Haluanko? Jaksanko? Onko fysiikkallani edes mahdollista lähteä hakemaan voittoa? Kuka mua valmentaa? Millä katan kustannukset? Leikinkö terveydelläni? Mitä kaikkea se vaatii itseltäni ja ennen kaikkea läheisiltäni?

Laitan usein läheisteni toiveet omieni edelle. Toimin vaistomaisesti niin, sillä olen ehdottomasti Hoiva-tyyppi ja rakastan sitä fiilistä, että voin auttaa ja tuottaa mielihyvää toiselle apuani tarjoamalla.  En sano, etten osaisi olla myös itsekäs tarvittaessa, mutta enemmän siihen joutuu ponnistelemaan kuin toisen auttamiseen.
Tämän luonteenpiirteen vuoksi olen kuitenkin joskus haksahtanut toimimaan ajattelematta mitä itse todella haluan ja asettanut muiden ajatukset ja toiveet omieni edelle. Mitä jos nytkin teen niin? Pystynkö tiukallakin hetkellä kisadieettiä asettamaan itseni tärkeämmäksi kuin lähimmäiseni tarpeet saavuttaakseni sen mitä lähtisin hakemaan?

Aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu...


Olen nyt kirjoittanut tätä jo yli kaksi viikkoa, miettinyt asiaa ja edelleen olen ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä kuin aiemminkin. Sain jopa julkaistua jutun Hyvä mieli, parempi treeni tässä välissä, oli helpompi kirjoittaa aiheesta jota ei sinällään tarvinnut käsitellä.
Jutussa mainitsinkin ohimennen siitä miten treeni-into on ollut hukassa. Menen kyllä salille ja teen suunnittelemani lihasryhmätreenin, mutta siitä puuttuu se into, se fiilis, että nautin hommasta.
Sitten saliltani Essi Salomaa veti mulle tällä viikolla pepputreenin...  Jotain hyvää tapahtui ja sain ihan uskomattoman hienon tunteen ja palon taas salille. Kolahti oikein kunnolla! Uusia liikkeitä ja ohjattuna... Olisin voinut jatkaa vaan, vaikka lihakset jo kramppasi.



Tajusin että tarvitsen nyt apua. Tarvitsen taas ehkäpä Personal Tranerin tai valmentajan apua... Näin ollen pyysin yhdeltä hyvin ammattitaitoiselta, ihanalta ystävältä itselleni uuden ohjelman :) Toivottavasti saan sen pian ja pääsen treenailemaan. Olihan hyvin ylistetty? ;) hah!

Lisää mietintää kisaamiseen toi rakkaan ystäväni Laura Pukkilan kirjoitus terveydentilastaan ja hänen mietintöjään siitä miten kisadieetti on saattanut edesauttaa tilannetta. Iso tsemppi ja halirutistus Lauralle <3 Moni asia textissä vastasi myös omiani noista mielialan vaihteluista, väsymyksestä ja vaikeuksista treenata. Voin vain ajatella mitä se on moninkertaisena :/ <3

väsyneet lenkkisiskot


Itseään voi varmasti psyykata suuntaan jos toiseen ja joka kerta miettiessäni näitä, olen varma, että tietty kyseenalaistaminen kuuluukin asiaan, mutta toisaalta olen aivan auki tämän asian kanssa.
Myös kisojen jälkeisen "masennustilan" olen bongannut liiankin monelta kisaajalta, tuntuvat olevan täysin hukassa, kun ei ole enää mihin tähdätä juuri nyt. Sitäkin mietin, että mitä jos itse tipun tuollaiseen fiilikseen sitten kisojen jälkeen? Tiedän vain etten voi antaa liiaksi lasten tai kumppanin kärsiä omista mielialanvaihteluistani.

Olisi kiva kuulla muiden mietintöjä omista päätöksistä lähteä kisaamaan... Oliko se vaan siinä ja päätetty? Pitikö puntaroida asioita? Mikä mahdollisesti mietitytti?

Uusia päätöksiä en ole tulevasta tehnyt. Edelleen treenaan ajatuksella, että lavalle tähdätään, sillä jos sitten kuitenkin olen valmis myös mentaalisesti niin olisi kamalaa huomata ettei kroppa ole.

 Näihin ajatuksiin ...




- Ayse

3 kommenttia:

  1. Miulla ei ole missää vaiheessa ollu kisatunnelmat mielessä, haluisin vaan edes näyttää hyvältä.
    Nyt ollu jo pitkään mielessä epätoivo siitä, etten onnistu enää yksin, rahat ei anna periks palkata pt:tä ja lähipiirissä ei ole ketään treenikaveria.
    Hurjaa itkupotku-masennus postauksiakii vaa tulee ku on vähä sellane hukassa-olo meininki.
    MUTTA vaikkei siullakaa ole helppoo, nii miusta on iha positiivista kuulla siitä, että joku muukin pyörii kaikenmaailman kysymyksien kanssa. Et ei tää "fitness elämä" niin ruusuilla tanssia ole... :( Eli en tosiaa osannu auttaa siun ongelmaa, tulin vaa huutelee omiani :D :D arght...

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Huomenta Sanna :)
    Kiitos, että jaat täällä omat tunnelmat :) Kyllä niistä aina on apua vaikket olisikaan kisalavalle tähtäämässä.
    Tämä on varmasti sellaista asiaan kuuluvaa haihattelua, kun ei vielä mikään valmennus ole alkanut ja juurikin nuo kustannus ja valmentaja kysymyksetkin on auki. Ne heijastaa kovin epävarmaksi hommaa... Aika näyttää :) Enköhän kuitenkin sitten mene kun saa nuo asiat loksahtamaan oikein.

    Mietin tässä olisiko täällä tarpeeksi porukkaa lähteä välillä yhteistreeneihin, nostattamaan kadonneita treeni-innostuksia? Voisin ainakin Helsinkiin järjestää jonkinlaisen treenipäivän jos tulijoita olisi :)

    Rentouttavaa sunnuntaita ja puhtia treeneihin!

    -Ayse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kyllä ihan tosi hyvä idea,mutten yhtään tiedä saanko kyydityksiä järjestymään, asun siis Lappeenrannassa...

      Poista