torstai 12. maaliskuuta 2015

F-word, armoa, kemiaa ja alekoodi


F niin kuin Fustra 

Olen saanut monta kertaa mahdollisuuden kokeilla salillani Fustraa, mutta se ei ole tuntunut koskaan kovinkaan houkuttelevalta tavalta käyttää arjen kiireistä aikaani, saatikka korvata sillä salitreenejäni.
Bloggaaja, Projekti uusi minän Satu on hyvässä vaiheessa opiskelemassa Fustraohjaajaksi ja tänään olin epäilyksistäni huolimatta lupautunut Satun Fustra-koulutukseen ohjattavaksi Forever Herttoniemessä. En tietenkään epäillyt Satua vaan tämän kovasti mainostetun Fustran tehoa. :D Kuinkahan sitten kävikään?


Fustra on harjoitusmetodi, jolla pyritään vahvistamaan kehon ns. korsettia, eli keskivartalon lihaksia, parantaan ryhtiä ja samalla lisäämään sekä kehittämään kehon liikkuvuutta ja hallintaa. Eli ei siis ollenkaan huono vaihtoehto minun laiselle keskivartalotönkölle, joka aivan liian usein jättää vatsatreenin vähemmälle ja puskee tankoon lisää painoja.



Alkuun poljimme hiukan erilaisella tavalla crossarilla ja Satu korjaili asentoani sopivaksi. Selkä-niskalinjan tuli olla suorassa, lavat jännitettynä, mutta hartiat rentoina. Napa rankaan ja lantio pidettiin paikallaan, jolloin vain jalat rullasivat polkimilla eteenpäin. Tuntumaa haettiin liikkeessä takareisiin ja pakaroihin... hmmm... Itsellä alkoi tietenkin polttelemaan jonkin ajan pästä etureisissä, joten asentoa sai todellakin koko ajan vähän hakea. Onneksi oli hyvä ohjaaja vieressä :D





 Lämmittelyn jälkeen siirryimme matolle jonka luona oli odottamassa pari pientä käsipainoa, keppi ja tyrox (?) pala. Näitä apuvälineitä käytettiinkin lähes joka liikkeessä. Treeni koostui keskimäärin noin 10 harjoitteesta. Satu ohjasti hienosti liikkeissä ja muistutti yhtenään navan vetämisestä selkärankaan, hartioiden rentouttamisesta (jotka niin helposti nousivat lattiasta ylös) ja.... niin se rytmitys liikkeissä, uloshengityksellä ylös ja sisäänhengityksellä alas ;D


Fustra oli ihan hauskaa ja muistutti itseäni siitä, miten tärkeää hyvä asento on treenissä. Jatkossa aion ehdottomasti muistella noita asentoja ja keskittyä välillä tälläiseen kevyempäänkin treeniin. Eli näin on suurin kulma pyöristetty tämän typyn mielessä asiassa Fustra (Y) Kokeiltu on!

Kiitos Satulle mahdollisuudesta ja tsemppiä opintoihin! :)



Sitten päästään toiseen aiheeseen... Armollisuus.
Toisinaan, katsoessani peiliin, näen ihan kauniin vartalon, joka näyttää terveeltä ja usein siitä on myös valmiiksi sisäinen tunne, jolloin peilikuva vain varmistaa sen jonka jo tunnenkin... Naps! Kuva ja tilanne on todisteena puhelimeni arkistossa.

Sitten, vain reilun viikon päästä, vastassa on jotakin aivan muuta.
Peilin eteen madellessa tuntee jo, kuinka tästä katselmuksesta ei seuraa mitään hyvää.
Koko vartalo tuntuu raskaalta ja sormien nivelistä tuntee kuinka huonosti nukuttu yö, eilisen ruokavalio tai hormonivaihtelut ovat turvottaneet ne jäykiksi. Peilin edessä tuttu sivuprofiili ja Naps! Irsistys perään, ei hyvä :P

Totuus iskee vielä kovemmin, kun vertaan vain hetki sitten otettua kuvaa edelliseen kuntokuvaan... Henkinen oksennusrefleksi on valmis! Kuinka vartalo voi muuttua näin paljon pienessä hetkessä?!? Näen kuvasta vain kuinka vatsani on turvonnut jättimäiseksi tyynyksi.
Hetki tuntuu todella masentavalta ja pyörittelen mielessäni kaikkea mitä eilen tulikaan syötyä, joinko vettä tarpeeksi, entäpä se suola vai mikähän olikaan nyt hormonaalinen tasoni...Joka tapauksessa tuo tunne kropassa ja mielessä on huono ja tuo aivan turhaa lisästressiä.
Muutosta tapahtuu meidän jokaisen kehossa pitkin kuuta ja tiedän, että tuo vatsa kyllä laskeekin tuosta pian. Syy miksi halusin tuoda asian blogiin, on että olkaamme ihaNaiset itsellemme armollisempia.  Aina ei kroppa vaan toimi niin kuin toivoisi ja se on luultavasti vain hetkellinen juttu, mutta jos sitä alkaa liiaksi stressaamaan, tuo asia vain enemmän harmia. Päättäväisesti vain eteenpäin ja ollaan vain tavallisia ihmisiä, jotka ottavat välillä vähän takapakkiakin...
Vaikkasisäisesti tietysti aika supernaisia ollaankin ;) <3



Tätä aihetta pitäisi laajentaa myös ihan yleisesti siihen mitä somessa ihmiset jakavat itsestään ja millainen vastuu siinä on. Julkaistut jutut tai kuvat ovat yleensä niitä hyvän hetken kuvia ja tuntemuksia, jotka toki ovat totta siinä hetkessä, mutta on hyvä myös ymmärtää, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.
Olen törmännyt monta kertaa siihen, ettei annettu kuva jonkun ihmisen elämästä olekaan sitten ihan sitä mitä halutaan muiden uskovan. Se on ihan sallittua, itsekään en jaa ihan kaikkea elämästäni täällä :D mutta rehellisesti yritän laittaa myös niitä horjahduksiakin, joita elämä pakostikin aina tuo mukanaan.
Pelkät Happy Happy Joy Joy - päivitykset ovat siis mielestäni ihan ok, kunhan vastaanottaja ymmärtää niistä kuitenkin todellisuuden. Itse ajattelen, että sellaiset päivitykset saattaa luoda helposti joillekkin liikaa paineita päteä omassa elämässään samoin, kun muutenkin isot kuviot vaativat paljon eri elämän osa-alueilla." Jos tuo pystyy tekemään noin hurjan muutoksen tai saada noin täydellisen elämän, niin kyllä minunkin pitäisi pystyä samaan". Tästäkin voisi tietysti jatkaa naisten ajattelutavan mukaan seuraavaan asian haaraan; Oma vastuu toisesta. Onko sitä?.. mutta sitä en tee tai juttu ei lopu koskaan!  hahahah

Uskokaa pois, että jokaisella meillä joku päivä se kroppa on huonomman näköinen ja pakarassakin saattaa komeilla tajuton finni! :D Toisella se koti ei olekaan niin siisti ja kaunis kuin niissä sisustuskuva tyylisissä päivityksissä, joita on aiemmin jaettu. Toisella rahaa ja onneakaan ei luultavasti ole kuin roskaa, vaikka päivitykset näyttäisivätkin vain ja yksin omaan sitä hulppeaa elämää. Kaikkien (jos kenenkään) lapset eivät käyttäydy aina kauniisti, vaan rääkyvät  räkä poskella suoraa huutoa nekin ja se parisuhde/avioliitto... Se ei välttämättä kaikilla olekaan ihan sellainen kuin annetaan ymmärtää. 
Joten... nautitaan omasta elämästä juuri tälläisenä kuin se on ja jos haluamme muutosta ja voimme tehdä asialle jotakin, niin sitten tehdään :)  Itse ajattelin tehdä viikonlopun aikana sen Elämän kartan, jonne kokoan kuvia tulevista haaveista ja ei muuta kuin niitä unelmia kohti:) <3



Parin viikon sisään vietän 36-vuotis syntymäpäiviäni ja koska onni oli suosinut minua Joulun aikaan, niin nyt oli hyvä hetki käyttää tilanne hyväksi ja kiinnittää huomio kasvoille :D jee...  Kävin hoidattamassa vanhenevaa ihoani Karhupuiston Plastiikkakirusgiassa, josta sain oikein tehokkaan kemiallisen maitohappokuorinnan . Hoito on epidermiksen stimulaatioon. Vanhenevalle iholle, joka pehmentää ja nuorentaa ihoa.


Hoito oli aika nopea ja sen aikana ja parina päivänä jälkeenkin tuntui kasvoilla kihelmöintiä.  Kokonaisaika ihon paranemiseen vie n. kaksi viikkoa. Alkuun punoitti kovastikin, mutta jo seuraavana päivänä iho oli sileämpi selkeästi ja punoituskin oli rauhottunut. Tällä hetkellä iho vähän kesii kuten olisi auringossa palanut ja ihoa irtoaa,  mutta se on niin huomaamatonta, etten joudu edes tehdä asialle mitään. Suosittelen!


Iki-ihana Tiina Loikas lupasi blogini lukijoille ihan huippu tarjouksen näistä hoidoista eli käykääs lukemassa kotisivuilta erilaisista kasvojen kuorinnoista.
Varatessanne aikaa mainitkaa koodi SUPERDIEETTIAYSE niin saatte käyttöönne nämä AIVAN MAHTAVAT alet ;)

- Maitohappokuorinta -50% normihinnasta
- Muut kasvojen kuorinnat -30% normihinnoista


Aurinkoisia lenkkikelejä ja mieltä!

- Ayse <3

3 kommenttia:

  1. Hyvä pointti armollisuudesta ja naisen kehon muutoksista kuukauden aikana. Tsemppiä treeneihin ja aurinkoa kevääseen :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla ja ihania aurinkoista kevättä myös teille! :)

      Tulikin sitten vielä lisättyä textiä, kun mietin enemmän tuota pöhömasukuvaa ja sen vaikutusta tai sitä mikä sen vaikutus olis ollut jos en olisi jakanut... :D

      Poista
  2. Kiitos kun uskaltauduit asiakkaaksi:-) Paljon tsemppiä tulevaan <3

    VastaaPoista