Time To Say Goodbye...

Pitkän harkinan jälkeen olen päättänyt, että kaikella on aikansa. Mun on aika sanoa näkemiin monellakin tavalla... Yksi niistä on tämän blogin kirjoittaminen.

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut paljon negatiivista elämässäni, eikä kaikkeen enää riitä mielenkiinto tai jaksaminenkaan. Haluan nyt keskittyä unelmiini, ystäviini, itseeni ja lasteni hyvinvointiin.

Tästä blogista kun alkoi tulla vain paineita kirjoituksista (tai niiden puuttumisesta) ja paikka purkaa pahaaoloa. Tarkoitus kuitenkin alkuperäisesti oli täysin toinen... 
Aloin saamaan jo inhon väreitä rinnastusksesta johonkin tiettyyn muottiin ja/tai henkilöön... että olisin ihan samanlainen kun joku muu henkilö??? Vaan kun en ole, enkä halua olla! 
Mistään en halua ottaa nyt stressiä. Se mitä tulee on tullakseen. Vuosi sitten ja monia vuosia ennenkin, olin lähes aina nauravainen pirteä, itseluottavainen mimmi ja nykyään tuntuu vain, että lähes aina hymy on ollut vähintään puoliksi väkinäistä, kun negatiiviset jutut pyörivät aina taustalla mielessä... Perus kusetettu fiilis! (sorry)
En halua enää tuntea niin. Karsitaan siis elämä taas raakileeksi ja aletaan alusta. Puhtaalta pöydältä.

Se on moro! Pus pus <3

Jatkan edelleen joltakin osin Instagramissa ja Facebookissa, jossa päivitys on nopeaa ja nykytilanteeseni parempi vaihtoehto.
Edessä on toivottavasti paljon uusia mahdollisuuksia ja toivottavasti myös aurinkoinen, treenin täyteinen kesä. Positiivisin mielin etiäpäin!

Superisti kiitosta teille, kun olette jaksaneet käydä lukemassa juttujani :) ja tsemppailemassa vastauksillanne. Olen kiitollinen <3
Oikein ihanaa Juhannusta ja kesää kaikille...


- Ayse

Rehellisyys maan perii vai miten se nyt oli....

Viime ajat on olleet todella haastavia kaikin puolin elämässäni ja voimia ei ole ollut juuri mihinkään ylimääräiseen. Mieli ja keho on tukossa pahemman kerran.
Luottamus moneen asiaan on  saanut tässä viime aikoina kovia kolhuja ja olen joutunut tutkiskelemaan millainen ihminen minä olen, millaisia ihmisiä lähelläni  ja vähän loitommallakin on.

Tutkiskelun tuloksena olen saanut itkupotkuraivareita, rypenyt henkisessä ja fyysisessä kivussa. Noussut taas hetkeksi kaiken yläpuolelle ja yrittänyt toimia kuten hyvä ihminen toimii.... ja aloittanut sitten taas kaiken alusta. Mielen heikkoutta, mutta samalla olen hyvin tyytyväinen, että minulla on kuitenkin voima jota käyttää tarvittaessa. Tietoa, taitoa ja ystävien tuki :) <3

Sairastelut on vaan jatkuneet ja ensimmäisen Mykoplasma epäilyn ja antibiottien jälkeen,  lääkärin suurin epäilys onkin Astma :/
Astmalääkkeitä onkin jo tässä viimeiset 6 viikkoa käytetty niin piippuina kuin myös 16 pv kuuri kortisoni-tabletteina. Keuhkot on nyt parempaan päin, mutta ei vielä täysin kunnossa, jonka takia ainakin 1,5 kk olisi vielä tätä kuuria ennen kuin päästään tutkimaan mahdollista Astmaa erikoislääkärin kanssa. Huh huh! En olisi ikinä ajatellut, että tää voi kestää näinkin kauan. Ottakaan ihmiset hyvät pitkittyneet flunssat tosissanne.

No kuten varmaan arvaat niin kunto on laskenut huimasti! Yleiskunto on heikko. Ainoastaan joitakin kävelylenkkejä on pystynyt aerobisena suorittamaan ja pari viikkoa nyt saanut käydä kunnon mukaan tekemässä lihaskuntotreeniä salilla.

Valmennus jouduttiin  siirtämään kuukaudella, mutta nyt on sekin onneksi saatu käyntiin ja sopimukset allekirjoitettu. Uusi ruokavalio ja treeniohjeet on ilostuttamassa arkea ja se on juuri se mihin aion keskittyä nyt täysillä :)
Kisatavoitteet siirtyy todennäköisesti 2016 syksyyn, jotta kroppa ei olisi liian kovilla liian pitkään...  ja saadaan tietty mahdollisimman hyvä kisakunto (Y)

Ollaan Katariinan kanssa tehty vasta parit treenit ja toinen (olka, hauis, ojentaja ja vatsa) treeneistä meni kyllä niin penkin alle, että ihan hävettää ettei pystynyt parempaan, mutta rehellisyys maan perii. Se oli heikko suoritus! Selkätreeni taas oli parempi ja sain ihan hyvää palautetta...




Niinhän se elämä aina menee, että monta tylsää tai kivaa asiaa tulee aina samaan aikaan kohdalle ja minulla niitä ikäviä on nyt ollut riittämiin. Kaikkeen kun jotain "lääkettä" nappaa niin eiköhän tämä ajan kanssa tästä. Joku toimii varmasti kuin laksatiivi ja puhdistaa kaiken, jotta voi taas aloittaa alusta.
Univaikeuksia yritän hoitaa Melatoniinilla, keuhkoja Kortisonilla ja rinnan alla sykkivää lihasta ystävien tuella :) Onneksi tiedän jo entuudestaan, että pohjamudista pääsee vain ylöspäin ja sinne päin rämmitään. Ja tämä oli lupaus!

 Lovee

- Ayse

Pakko pysähdys - matka syvimpään mielensopukkaan

Lievää masennusta ilmassa ollut pari viikkoa. Loppua ei tunnu näkyvän vaikka olenkin yrittänyt toitottaa itselleni "Ajattele positiivisesti" ja "Tää nyt on vaan tällänen jakso, kohta helpottaa"-mietteitä.
Varmasti isoin syy on yleiskunnon heikkeneminen tämän kolmatta viikkoa kestävän flunssan ansiosta ja kaikki kurjuus tuntuu x10, mutta kun asioita on yön pitkinä unettomina tunteina joutunut miettimään, niin onhan tässä juttua jos toista mitä painaa päälle. Tästä on tulossa nähtävästi oikein pitkä matka sisimpään. Kaikki tulee näköjään käännettyä nyt nurinperin ja vielä ympäri.

Viimeiset 4 vuotta on painettu tukka putkella elämässä, aina jotain isoa meneillään töissä, ihmissuhteissa tai muissa projekteissa. Heittäydyn niin helposti kaikkeen 150% mukaan ja näen hetken vain sen hetkisen jutun laput silmillä. Annan itsestäni kaiken muille. En ole juurikaan relannut mieltä missään vaiheessa ja nyt taitaa kroppa heittää sitten pakkoloman päälle. Nyt on ollut aika siis vetäytyä vähän taustalle kaikesta ylimääräisestä.

Kaikki tuntuu menevän nyt jonkun mutkan kautta.. Valmennus piti alkaa tänään, mutta en pysty treenaamaan kun keuhkoissa tuntuu painetta jo pelkästään puhuessa vähän enemmän. Suunitellut asiat tippuu pois tai viivästyy yksi kerrallaan ja pahentaa oloa entisestään. Treenaamassa kävin kerran yli viikko sitten, jonka jälkeen olo paheni ja nyt jätän ihan suosiolla ne sivuun kunnes olen terve.

Se tunne kun...  Kyynelehdit jonkun kysyessä "mitä kuuluu" , et saa töistä sitä hyvää tunnetta vaan odotat vain pääseväsi kotiin tekemään "ei mitään", nukut katkonaisesti ja makaat sängyssä miettien asioita joille et voi mitään yksinäsi, väsyttää, olet voimaton/turta, ärsyttää vielä enemmän se että ärsyttää ja kun kysytää epäuskoisesti "mikä mulla nyt oikein on...." *sanaton :(

Kaikki tämä stressi on nostanut varmasti kortisolitasoja, mikä taas vaikuttaa b-vitamiiniarvoihin madaltavasti... ja b-vitamiinin puute saa taas aikaan masennusoireita. Tässä sitä sitten ollaan.
Onneksi on niitä ystäviä, jotka osaavat ammattinsa puolesta neuvoa ja tunkea tassuun kasan b-vitamiineja <3 Nyt nappaillaan sitten omegaa, magnesiumia, C, D -ja B-vitamiinia ihan maximi annoksia. Oikea hevosannos!

Kävelylenkeillä olen yrittänyt käydä muutamia kertoja. Ne toimii hyvinä mielenpuhdistajina ja niistä saa onneksi vähän paremman fiiliksen. Viime päivinä on onneksi ollut jo vähän enemmän hyviäkin hetkiä joten ajattelin avata tänne vähän tilannetta.

Suunitelmat kisoista on kyllä ihan paikallaan edelleen, mutta lähes kaikki muu onkin sitten ollut kyseenalaisettuna moneen kertaan. Nyt on aika keskittyä itsekkäästi hetki itseensä ja siihen mitä haluaa ja mitä EI halua elämältään. Mikä on hyväksi minulle ja onko se mahdollista tavoittaa vai pitäisikö vaan jättää väliin... Minun tulee kuitenkin voida ehdottomasti paremmin ja osata ottaa asioita huolettomammin. What ever it is!

Jokseenkin siis raskas, mutta toivottavasti puhdistava pakko pysäytys menossa. Toivottavasti edessä on pian aurinkoisia päiviä ja hyvää mieltä, palailen sitten niistä kertomaan.

Siihen asti

- Ayse

F-word, armoa, kemiaa ja alekoodi

F niin kuin Fustra 

Olen saanut monta kertaa mahdollisuuden kokeilla salillani Fustraa, mutta se ei ole tuntunut koskaan kovinkaan houkuttelevalta tavalta käyttää arjen kiireistä aikaani, saatikka korvata sillä salitreenejäni.
Bloggaaja, Projekti uusi minän Satu on hyvässä vaiheessa opiskelemassa Fustraohjaajaksi ja tänään olin epäilyksistäni huolimatta lupautunut Satun Fustra-koulutukseen ohjattavaksi Forever Herttoniemessä. En tietenkään epäillyt Satua vaan tämän kovasti mainostetun Fustran tehoa. :D Kuinkahan sitten kävikään?

Fustra on harjoitusmetodi, jolla pyritään vahvistamaan kehon ns. korsettia, eli keskivartalon lihaksia, parantaan ryhtiä ja samalla lisäämään sekä kehittämään kehon liikkuvuutta ja hallintaa. Eli ei siis ollenkaan huono vaihtoehto minun laiselle keskivartalotönkölle, joka aivan liian usein jättää vatsatreenin vähemmälle ja puskee tankoon lisää painoja.

Alkuun poljimme hiukan erilaisella tavalla crossarilla ja Satu korjaili asentoani sopivaksi. Selkä-niskalinjan tuli olla suorassa, lavat jännitettynä, mutta hartiat rentoina. Napa rankaan ja lantio pidettiin paikallaan, jolloin vain jalat rullasivat polkimilla eteenpäin. Tuntumaa haettiin liikkeessä takareisiin ja pakaroihin... hmmm... Itsellä alkoi tietenkin polttelemaan jonkin ajan pästä etureisissä, joten asentoa sai todellakin koko ajan vähän hakea. Onneksi oli hyvä ohjaaja vieressä :D

 Lämmittelyn jälkeen siirryimme matolle jonka luona oli odottamassa pari pientä käsipainoa, keppi ja tyrox (?) pala. Näitä apuvälineitä käytettiinkin lähes joka liikkeessä. Treeni koostui keskimäärin noin 10 harjoitteesta. Satu ohjasti hienosti liikkeissä ja muistutti yhtenään navan vetämisestä selkärankaan, hartioiden rentouttamisesta (jotka niin helposti nousivat lattiasta ylös) ja.... niin se rytmitys liikkeissä, uloshengityksellä ylös ja sisäänhengityksellä alas ;D

Fustra oli ihan hauskaa ja muistutti itseäni siitä, miten tärkeää hyvä asento on treenissä. Jatkossa aion ehdottomasti muistella noita asentoja ja keskittyä välillä tälläiseen kevyempäänkin treeniin. Eli näin on suurin kulma pyöristetty tämän typyn mielessä asiassa Fustra (Y) Kokeiltu on!

Kiitos Satulle mahdollisuudesta ja tsemppiä opintoihin! :)

Sitten päästään toiseen aiheeseen... Armollisuus.
Toisinaan, katsoessani peiliin, näen ihan kauniin vartalon, joka näyttää terveeltä ja usein siitä on myös valmiiksi sisäinen tunne, jolloin peilikuva vain varmistaa sen jonka jo tunnenkin... Naps! Kuva ja tilanne on todisteena puhelimeni arkistossa.

Sitten, vain reilun viikon päästä, vastassa on jotakin aivan muuta.
Peilin eteen madellessa tuntee jo, kuinka tästä katselmuksesta ei seuraa mitään hyvää.
Koko vartalo tuntuu raskaalta ja sormien nivelistä tuntee kuinka huonosti nukuttu yö, eilisen ruokavalio tai hormonivaihtelut ovat turvottaneet ne jäykiksi. Peilin edessä tuttu sivuprofiili ja Naps! Irsistys perään, ei hyvä :P

Totuus iskee vielä kovemmin, kun vertaan vain hetki sitten otettua kuvaa edelliseen kuntokuvaan... Henkinen oksennusrefleksi on valmis! Kuinka vartalo voi muuttua näin paljon pienessä hetkessä?!? Näen kuvasta vain kuinka vatsani on turvonnut jättimäiseksi tyynyksi.
Hetki tuntuu todella masentavalta ja pyörittelen mielessäni kaikkea mitä eilen tulikaan syötyä, joinko vettä tarpeeksi, entäpä se suola vai mikähän olikaan nyt hormonaalinen tasoni...Joka tapauksessa tuo tunne kropassa ja mielessä on huono ja tuo aivan turhaa lisästressiä.
Muutosta tapahtuu meidän jokaisen kehossa pitkin kuuta ja tiedän, että tuo vatsa kyllä laskeekin tuosta pian. Syy miksi halusin tuoda asian blogiin, on että olkaamme ihaNaiset itsellemme armollisempia.  Aina ei kroppa vaan toimi niin kuin toivoisi ja se on luultavasti vain hetkellinen juttu, mutta jos sitä alkaa liiaksi stressaamaan, tuo asia vain enemmän harmia. Päättäväisesti vain eteenpäin ja ollaan vain tavallisia ihmisiä, jotka ottavat välillä vähän takapakkiakin...
Vaikkasisäisesti tietysti aika supernaisia ollaankin ;) <3

Tätä aihetta pitäisi laajentaa myös ihan yleisesti siihen mitä somessa ihmiset jakavat itsestään ja millainen vastuu siinä on. Julkaistut jutut tai kuvat ovat yleensä niitä hyvän hetken kuvia ja tuntemuksia, jotka toki ovat totta siinä hetkessä, mutta on hyvä myös ymmärtää, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.
Olen törmännyt monta kertaa siihen, ettei annettu kuva jonkun ihmisen elämästä olekaan sitten ihan sitä mitä halutaan muiden uskovan. Se on ihan sallittua, itsekään en jaa ihan kaikkea elämästäni täällä :D mutta rehellisesti yritän laittaa myös niitä horjahduksiakin, joita elämä pakostikin aina tuo mukanaan.
Pelkät Happy Happy Joy Joy - päivitykset ovat siis mielestäni ihan ok, kunhan vastaanottaja ymmärtää niistä kuitenkin todellisuuden. Itse ajattelen, että sellaiset päivitykset saattaa luoda helposti joillekkin liikaa paineita päteä omassa elämässään samoin, kun muutenkin isot kuviot vaativat paljon eri elämän osa-alueilla." Jos tuo pystyy tekemään noin hurjan muutoksen tai saada noin täydellisen elämän, niin kyllä minunkin pitäisi pystyä samaan". Tästäkin voisi tietysti jatkaa naisten ajattelutavan mukaan seuraavaan asian haaraan; Oma vastuu toisesta. Onko sitä?.. mutta sitä en tee tai juttu ei lopu koskaan!  hahahah

Uskokaa pois, että jokaisella meillä joku päivä se kroppa on huonomman näköinen ja pakarassakin saattaa komeilla tajuton finni! :D Toisella se koti ei olekaan niin siisti ja kaunis kuin niissä sisustuskuva tyylisissä päivityksissä, joita on aiemmin jaettu. Toisella rahaa ja onneakaan ei luultavasti ole kuin roskaa, vaikka päivitykset näyttäisivätkin vain ja yksin omaan sitä hulppeaa elämää. Kaikkien (jos kenenkään) lapset eivät käyttäydy aina kauniisti, vaan rääkyvät  räkä poskella suoraa huutoa nekin ja se parisuhde/avioliitto... Se ei välttämättä kaikilla olekaan ihan sellainen kuin annetaan ymmärtää. 
Joten... nautitaan omasta elämästä juuri tälläisenä kuin se on ja jos haluamme muutosta ja voimme tehdä asialle jotakin, niin sitten tehdään :)  Itse ajattelin tehdä viikonlopun aikana sen Elämän kartan, jonne kokoan kuvia tulevista haaveista ja ei muuta kuin niitä unelmia kohti:) <3

Parin viikon sisään vietän 36-vuotis syntymäpäiviäni ja koska onni oli suosinut minua Joulun aikaan, niin nyt oli hyvä hetki käyttää tilanne hyväksi ja kiinnittää huomio kasvoille :D jee...  Kävin hoidattamassa vanhenevaa ihoani Karhupuiston Plastiikkakirusgiassa, josta sain oikein tehokkaan kemiallisen maitohappokuorinnan . Hoito on epidermiksen stimulaatioon. Vanhenevalle iholle, joka pehmentää ja nuorentaa ihoa.

Hoito oli aika nopea ja sen aikana ja parina päivänä jälkeenkin tuntui kasvoilla kihelmöintiä.  Kokonaisaika ihon paranemiseen vie n. kaksi viikkoa. Alkuun punoitti kovastikin, mutta jo seuraavana päivänä iho oli sileämpi selkeästi ja punoituskin oli rauhottunut. Tällä hetkellä iho vähän kesii kuten olisi auringossa palanut ja ihoa irtoaa,  mutta se on niin huomaamatonta, etten joudu edes tehdä asialle mitään. Suosittelen!

Iki-ihana Tiina Loikas lupasi blogini lukijoille ihan huippu tarjouksen näistä hoidoista eli käykääs lukemassa kotisivuilta erilaisista kasvojen kuorinnoista.
Varatessanne aikaa mainitkaa koodi SUPERDIEETTIAYSE niin saatte käyttöönne nämä AIVAN MAHTAVAT alet ;)

- Maitohappokuorinta -50% normihinnasta
- Muut kasvojen kuorinnat -30% normihinnoista


Aurinkoisia lenkkikelejä ja mieltä!

- Ayse <3

Invisible

Luin lehtiartikkelin siitä, millaiset julkaisut raivostuttavat ihmisiä Facebookissa...

Tunnistin itseni jollakin tavalla lähes kaikesta ja mietin mikä siinä niin ärsyttää? Eihän niitä ole pakko katsoa.
Toisen menestys, rakkaus,  huoli tai onnistuminen tuntuu saavan joidenkin niskakarvat kirjaimellisesti pystyyn, vaikka kuitenkin todennäköisesti henkilö on hänelle tuttu, ystävä, rakas tai perheenjäsen. Ihminen, jonka on hyväksynyt tai pyytänyt fb-kaverikseen tai muuten alkanut seuraamaan. Olet siis ollut kiinnostunut jollakin tasolla hänestä.
Itse en ole törmännyt henkilökohtaisesti  suoraan kritiikkiin postauksiini, enkä ole niitä kyllä mistään kaivellutkaan, mutta varmasti niitäkin löytyy :D

Näitä inhotaan; Kuvia salilta...

Asia on pinnalla itselläni henkilökohtaisesti, kun eräs minulle tärkeä asia muuttui hetkessä toisenlaiseksi kuin olin odottanut ja se sai ärsytystasoni nousemaan... Turhaan tietenki, koska asialle en voi itse mitään muuta kuin pyöritellä mielessäni kysymyksiä; Miksi itse reagoin tilanteeseen niin kuin reagoin? Mikä siinä asiassa suututtaa?

tunteenpurkauksia...

Illan käytettyäni itsetutkiskeluun, tajusin, että kyseessä on oma ehtoni, joka ei täsmää nyt toisaalla.
Koenko tulleeni "torjutuksi"  ja "syytetyksi" jostain mitä olen/olin?  Pienen lisätutkiskelun seurauksena joudun ymmärtämään, etteivät kaikki ajattele kanssani samoin ja heillä on toki oikeus omiin mielipiteisiinsä... Vaikkakin ne eroaisivat omistani :D (Kuppi rauhoittavaa teetä ja pikainen happihyppely ulkona saa tutkiskelussa ihmeitä aikaan.)

Kuvia rakkaimmistani... jopa lapsista

Se mitä itse jaan tai joku toinen jakaa elämästään (tai ei jaa), on täysin henkilön oma asia, kuten myöskin se kuinka julkista siitä tekee. Se saattaa ärsyttää minua tai saatan pahoittaa siitä mieleni jollain tasolla, mutta onko siihen oikeutta niin kauan kun se ei loukkaa oikeuksia henkilökohtaisesti minua tai muita kohtaan? Ikuisuus kysymys esimerkiksi lasten kuvien julkaisu, johon meillä kaikilla on varmasti mielipide, mutta vanhempina teemme parhaaksi katsomamme tavoin ja sekin on perheen oma päätös.

Salainen? Näkymätön?

Ehkäpä kyseessä tunnekuohuuni onkin lukemani artikkelin yhteenveto siitä, miten ihmiset pelkäävät olevansa nykyään näkymättömiä ja tuntevat tarvetta todistella olevansa olemassa ja jotain tärkeää.
 Mitä jos minäkin olisin näkymätön?
Tarkoittaisiko se, että olisin merkityksetön? Ei, mutta en halua hyväksyä jotain sellaista tunnetta, joka ei tee minua onnelliseksi. Haluan olla näkyvä, vaikkakin omilla ehdoillani.
Haluan jakaa mietteitäni puoli yhdentoista aikaa illalla :D ja kertoa että juuri sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa ja juuri sinun juttusi ja kuvasi ovat yhtä tärkeitä kuin minun, vaikka ne eroaisivatkin aiheissa. <3

Itse jaan elämääni täällä blogissa, Facebookissa ja Instagramissa, mutta vain sen verran kun itse haluan. Onko joku tietty raja? Ehdottomasti.
Onko minulla tarve tehdä asioita julkisesti? Kyllä, siitä saan voimaa jatkaa arjessa ja  projekteissani eteenpäin. On ihana jakaa hetkiäni onnistumisen tunteesta urheilussa, perheessä tai siitä miten kiva on käpertyä murun kainaloon viikonloppuna tai miten pahoitan mieleni joka käänteessä ja muutun hetkessä kiukkikseksi (sanahirviö). Tämä on kaikki elämääni ja olen ylpeä ja onnellinen siitä. Teillä kaikilla on omat intressinnne lukea juttuja ja se on ihan okei ;) Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Kuvia tunteistani...

Loppupohdintaa...
Ennen kirjoitettiin käsin siihen salaiseen päiväkirjaan, jota varjeltiin pienin lukoin :D Vaikka sen sisältö ei välttämättä sisältänyt suuria salaisuuksia elämästä, ne piti jakaa jollekin... Vaikka sitten itselleen myöhemmin luettaviksi tai kirjeiksi parhaille ystäville. Tänään, tällä vuosituhannella se sama ajatusten juoksu on puettu blogeihin ja kuviin. Kenenkään ei niitä ole pakko lukea tai katsella ja siksi päädyinkin pohtimaan lähemmin tätä aihetta, että miksi ne sitten puhuttavat ja ärsyttävät niin kovin?!
Sana on vapaa ;)

Hölömö kiukkis pöhkö :P

ps. Instagramista voi kurkkia reaaliaikaset kuulumiset ;) @superdieettiayse

- Ayse Altug

Facebook; Mitä mietit?

Aamu klo 5:52 Facebook kysyy multa kuin ohi mennen; Mitä mietit?

No siitä se sitten lähti, vaikka alkuperäinen ajatus oli vaan rustata ajatuksia yksityisesti...

No mä vaan sitä mietin tässä, et oon tosi väsynyt, nälkäinen ja kiukkunen.
Käyttäydyn ehkä kohtuuttoman pienellä pinnalla läheisilleni taas, se ei oo oikein ja painaa mua. Ihan ite oon tätä halunnut, niin en edes tiedä voiko valittaa...


Valitan/selitän (taas) kuitenkin.
Ensimmäisestä dieettiviikosta 5. pv alkamassa ja yhtäkään yötä en ole nukkunut kunnolla, viime yön alle 4h tais olla taas uus ennätys Ja kohta pitäiskin olla taas töiden äärellä yhtä reippaana kuin aina.
Mieltä painaa yöllä pienimmätkin asiat ja sitten kuuluu mahasta taas murinaa, ei paljon nukuta vaikka väsymys on ihan sata.

Tiukka ruokavalio on pitänyt hyvin kun motivaatiota on ja joka päivä (lähinnä aerobista) treeniä on harrastettu suunnitelmallisesti, salin puolella mennään tammikuu kevyesti. Painokin laskee ihan kivasti. Tänä aamuna ollaan jo tilanteessa, että ne Jouluna syödyt turvotukset olis nyt poissa (-2,9kg).
Sama ruokavalio on koettu ennenkin, mutta tähän vaiheeseen mentiin kuitenkin pieniin askelin ja siksi tää nälkä tuntuu varmaan nyt pidempään, kuin ennen se meni 2 päivässä ohi ja kroppa oli taas tottunut muutokseen. Ei auta, tiedän et kyllä tää tästä, kun saa tällä samalla mennä tuonne maaliskuulle asti jos paino jatkaa tippumistaan.

Pointti... Halusin vaan sanoa, että sorry mun äksyilyt kuluneelta viikolta (tai sitten musta ei oo kuulunu sulle mitään ). En ehkä näe taas omaa napaani pidemmälle tässä ja huomaa että ehkä sullakin on huono päivä tai stressiä. Puhu, sano jos ärsyttää, kyllä mä taas herään. Ei tää tällästä koko ajan ole
Koit ehkä näitä jo viime kerralla ja sä "uus ihminen" tiedät nää ehkä muutenkin, mut taas mennään eikä meinata ja saan varmasti monesti sanoa vielä sorry mun turhaa kiukkuilua.
Viime kerralla sain purkaa näitä fiiliksiä videolle, nyt sitä ei oo, niin otan uuden kanavan heittää pienen hulluuteni ilmoille  >)

Kiitos et jaksoit tätä viimex ja toivon että myös jatkossa... Tätä saattaa kestää nyt 3 kertaa kauemin, joten ota hatusta kii... Nyt mennään! Te ihan kaikki ootte tässä omalla panoksellanne rakkaita.
Jos sais näin julkisesti yhden huolen vähemmäksi ja ens yönä voisin käpertyä hyviin uniin ja nukkua taas hyvin :) <3

Lovee; Ayse'

"Pikku"Joulu päivitys ja sitten sitä odotettua tulevaa

 Ensiksi pieni varoituksen sana... Tämä juttu sisältää herkku -ja ruokakuvia, eli jos olet juuri aloittanut dieetin tai Jouluherkut tulee jo korvista, niin nopeasti kerron, että kaikki on Tosi Jees jees ja SE uutinen on ihan jutun lopussa ;)  (kuinka moni jaksaakaan nyt lukea juttua? hahahah)

Lumi teki Joulusta enstistäkin paremman :)

Pikkujoulu ja Joulu on nyt ohitettu ja voi huokaista helpotuksesta, koska ei ole enää mikään "pakko" herkutella :D (ei, en mä sitä pakolla ole koskaan tehnyt).
Koko tuo aika Marraskuun puolivälistä Jouluun on menty pääasiallisesti ruokavaliolla, mutta "pakolliset" Pikkujoulut ja tietenkin itse Joulu on  herkuteltu suunnitellusti, täysin törkeästi :'D

Niitä ihania "pakollisia" kertoja on ollut muunmuassa murun kanssa, kun käytiin syömässä ja vähän juomassakin Helsingin Amarillossa ja heti seuraavana päivänä olikin viini-iltama hyvän ystävän luona...

 Pikkujouluaikaan kuului siis toki itse Joulun suunnittelu ja olinkin päättänyt, ettei perheemme ensimmäistä Joulua pilata kiireellä ja stressillä. Kyllä, luit oikein, vietimme vasta ensimmäisen Joulun :D

Hyvissä ajoin, 1. adventtina, koristelimme kuusta pikku hiljaa silmiemme iloksi ja tunnelman luojaksi. Vähän sieltä täältä aina löytyi joku kaunis koriste, joita sitten lisäiltiin siihen Jouluun asti. Aikamoinen homma, kun ei mitään ollut valmiina, mutta ensi Jouluna sitten säästyy suuremmalta etsimiseltä :)

Onneksi kotoolta löytyi reippaita pikku apulaisia moneen juttuun, niin saatiin ihan odotella sitä Joulua tulevaksi. Lahjojen etsintää ei mennyt juurikaan aikaa, kun jokaiselle tuntui löytyvän se oma juttu ihan helposti. Olin luvannut molemmille tytöille 2 lahjaa toivelistalta, mutta se sitten lähti vähän lapasesta. Ensi vuonna sitten tiukempi ote ;)  Joulupukki-juttuun nuo alkavat olla jo turhan vanhoja :D Mutta äiti on super hyvä tontun apulainen!

Salitonttu ;)

Innoissani koristelin paketit kauniiksi kuusen alle odottelemaan, eikä tytöistä ainakaan ulospäin näkynyt sen suurempaa rauhattomuutta niiden näkyvillä olo. Musta kuoriutui siis ihan Jouluihminen, kaikki mitä tein oli hyvässä vireessä tehtyä, eikä tonttulakki kiristänyt ;)

Murulle <3 

Päiviä laskettiin kukin omista kalentereistaan... Itselläni tietenkin hempeä Barbie-kalenteri, jota kuuliaisesti tuhosin päivä kerrallaan. Ensi vuonna pitää tehdä jokin muu juttu, koska nuo kalentereiden suklaat on niin kamalan makuisia, että ovat täysin turhia.
Oliskos teillä jotain hyvää ideaa?

Ohi on! 

 Kun Aatto vihdoin tuli, niin seurasimme Joulurauha julistamisen ja rauhotuimme vain olemaan, nauttimaan toistemme seurasta, sekä odottelemaan hetkeä, kun päästäsiin syömään :D

Helppous oli teema, joten meidän Joulupöydästä löytyi paljon "äitien tekemää ruokaa" . Tytöt kun ei syö sianlihaa niin heille oli tarjolla kalkkunan lisäksi vielä lasagnea, typyjen lempparia :)

Joulu on nyt kuitenkin onneksi takana päin ja aika miettiä tulevaa.
Pyhät toivat odotetusti iloisia hetkiä rakkaiden parissa ja mooonta tuhatta kcal sulateltavaksi ensi vuodelle. Tapaninpäiväksi olin tilannut itselleni ähkyn ja kuin kellon tarkasti se sieltä tulikin, vaikka kävinkin joka päivä salilla helpottamassa oloani. Oli  mahtava tuntea, että josko jo saisi palata terveelliseen ruokavalioon :D

Kinkun sulattelut alkoikin sitten siitä! Nyt on kk eteenpäin lähes tulkoon pelkkää aerobista tai kevyttä salia, eli jos ihmettelet instagram kuvista puuttuvia salitreenikuvia niin se johtuu nyt tästä alkupotkusta kilojen karistamiseen.

"Vähän aikaa mun paras kaveri salilla"

Salilla yritän juosta juoksumatolla intervalli tyyppisesti, mutta pitää myöntää, etten ole juossut sitten kesän, joten on taas opeteltava kestävyyttä näin alkuun. Ulkoilma treeniä tulee noista aamuaerobisista. Tänään reippailin tuolla pakkasessa itselleni punaposket 10km lenkilla, todella hyvässä seurassa ja se teki kyllä niin kropalle kuin mielellekin uskomattoman hyvää! Tärkeä juttu on vaan, että löytää oikean vaatetuksen, sillä ainakin täällä Helsingissä meren lähellä on ihan hirveän kylmä tuuli... jäätävä!

 No niin... Nyt se juttu ;)
Olen tehnyt alustavan sopimuksen tulevan valmentajani kanssa ja ensi huhtikuussa aloitamme ihka oikeasti matkani kohti 2016 kisoja!!!! Wuhuuu!! Oon niin happy, etten oikein osaa olla nyt hiljaa :D
Pidän kuitenkin vielä salassa valmentajan nimen, kunnes kaikki on täysin selvää ja olemme päässeet aloittamaan homman suunnittelun ;)

Aamulla nappasin kuntokuvan josta siis nyt huhtikuuhun mennessä pudotan itsenäisesti 10 kg
Pikkujoulu -ja Joulukilot saa kyytiä + ne loppukesänä hankitut hauskanpitokilot saavat myös luvan lähteä alta. Vatsaanhan ne on enimmäkseen kertynyt, mutta en huoli yhtään. Kohta ne on poissa.

 Blogi tulee siis jatkumaan ensi vuonnakin ja myös Instagram (@superdieettiayse) on ahkerassa käytössä pikapäivityksille :)

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille Hyvää ja tuloksekasta vuotta 2015 ja vetäydyn <3  kanssa viettämään laatuaikaa :) Pus pus ja lovee teillekin! (ja hirrrveesti hymiöitä perään)

- Ayse