maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pakko pysähdys - matka syvimpään mielensopukkaan


Lievää masennusta ilmassa ollut pari viikkoa. Loppua ei tunnu näkyvän vaikka olenkin yrittänyt toitottaa itselleni "Ajattele positiivisesti" ja "Tää nyt on vaan tällänen jakso, kohta helpottaa"-mietteitä.
Varmasti isoin syy on yleiskunnon heikkeneminen tämän kolmatta viikkoa kestävän flunssan ansiosta ja kaikki kurjuus tuntuu x10, mutta kun asioita on yön pitkinä unettomina tunteina joutunut miettimään, niin onhan tässä juttua jos toista mitä painaa päälle. Tästä on tulossa nähtävästi oikein pitkä matka sisimpään. Kaikki tulee näköjään käännettyä nyt nurinperin ja vielä ympäri.



Viimeiset 4 vuotta on painettu tukka putkella elämässä, aina jotain isoa meneillään töissä, ihmissuhteissa tai muissa projekteissa. Heittäydyn niin helposti kaikkeen 150% mukaan ja näen hetken vain sen hetkisen jutun laput silmillä. Annan itsestäni kaiken muille. En ole juurikaan relannut mieltä missään vaiheessa ja nyt taitaa kroppa heittää sitten pakkoloman päälle. Nyt on ollut aika siis vetäytyä vähän taustalle kaikesta ylimääräisestä.

Kaikki tuntuu menevän nyt jonkun mutkan kautta.. Valmennus piti alkaa tänään, mutta en pysty treenaamaan kun keuhkoissa tuntuu painetta jo pelkästään puhuessa vähän enemmän. Suunitellut asiat tippuu pois tai viivästyy yksi kerrallaan ja pahentaa oloa entisestään. Treenaamassa kävin kerran yli viikko sitten, jonka jälkeen olo paheni ja nyt jätän ihan suosiolla ne sivuun kunnes olen terve.



Se tunne kun...  Kyynelehdit jonkun kysyessä "mitä kuuluu" , et saa töistä sitä hyvää tunnetta vaan odotat vain pääseväsi kotiin tekemään "ei mitään", nukut katkonaisesti ja makaat sängyssä miettien asioita joille et voi mitään yksinäsi, väsyttää, olet voimaton/turta, ärsyttää vielä enemmän se että ärsyttää ja kun kysytää epäuskoisesti "mikä mulla nyt oikein on...." *sanaton :(

Kaikki tämä stressi on nostanut varmasti kortisolitasoja, mikä taas vaikuttaa b-vitamiiniarvoihin madaltavasti... ja b-vitamiinin puute saa taas aikaan masennusoireita. Tässä sitä sitten ollaan.
Onneksi on niitä ystäviä, jotka osaavat ammattinsa puolesta neuvoa ja tunkea tassuun kasan b-vitamiineja <3 Nyt nappaillaan sitten omegaa, magnesiumia, C, D -ja B-vitamiinia ihan maximi annoksia. Oikea hevosannos!


Kävelylenkeillä olen yrittänyt käydä muutamia kertoja. Ne toimii hyvinä mielenpuhdistajina ja niistä saa onneksi vähän paremman fiiliksen. Viime päivinä on onneksi ollut jo vähän enemmän hyviäkin hetkiä joten ajattelin avata tänne vähän tilannetta.

Suunitelmat kisoista on kyllä ihan paikallaan edelleen, mutta lähes kaikki muu onkin sitten ollut kyseenalaisettuna moneen kertaan. Nyt on aika keskittyä itsekkäästi hetki itseensä ja siihen mitä haluaa ja mitä EI halua elämältään. Mikä on hyväksi minulle ja onko se mahdollista tavoittaa vai pitäisikö vaan jättää väliin... Minun tulee kuitenkin voida ehdottomasti paremmin ja osata ottaa asioita huolettomammin. What ever it is!

Jokseenkin siis raskas, mutta toivottavasti puhdistava pakko pysäytys menossa. Toivottavasti edessä on pian aurinkoisia päiviä ja hyvää mieltä, palailen sitten niistä kertomaan.

Siihen asti

- Ayse













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti