lauantai 4. lokakuuta 2014

Kirje kiukkupussilta

Rakkaat läheiseni ja te muutkin...

Kesän jälkeistä elämää on nyt tovi takana ja niitä suunniteltuja muutoksia on taas alettu toteuttamaan... Yhtä taisteluahan se on ollut! Oon ollut ihan kauhea teille kaikille ajoittain, keskittynyt liiaksi omiin juttuihin ja kiukutellut varmasti teille kaikille. Ollut välinpitämätön tai liian läsnä ja tunkenut nokkani asioihin. Jättänyt juhlia väliin ja... niin sillähän ei ole oikeastaan  mitään muuta syytä kun, että vakea yrittää aloittaa dieettiä ja käydä kiusauksien lähteillä. Ei, tämä kirjoitus ei ole sarkasmia vaan kirje teille, läheisille ja muillekin, jotka ovat ihmetelleet viime aikoina mua. (Paljolti siis myös itselleni)

Muutoksia on elämän joka saralla ja kaikki yht'aikaa. 

Päivittäin mietin, että haukkasinko liian suuren palan nyt elämääni... ihan kaikessa.
Kesä oli kertakaikkiaan niin sekavaa kaikkine menoineen ja kuvioineen, että siitä palautuminen tuntuu nyt todella vaikealta. Olisi niin mageeta olla vaan sellaisessa Flow-tilassa ja antaa ajan kulua hetki, tuntematta mitään negatiivista.

Tupakka. Olin hölmö ja aloitin tupakanpolton uudestaan viime kesän alussa (EiNiinMitäänJärkee).
Nyt olen taas lopettanut sen 22.9. ja myönnän, että se kummittelee vieläkin 4.10. päivittäin mielessäni toiminnan kannalta, nikotiinia en kaipaa, mutta tapaa kyllä. Olen kuitenkin pysynyt savuttomana ja hajuttomana :D

Dieetti alkoi ja on pohjaltaan ihan käyttökelvollinen (helppo), mutta lipsahduksia on kuitenkin jo luvattoman monta. Mieli ei nyt ole samalla viivalla joka hetki kuin halu toimia. Tuntuu, että tää dieetti olisi nyt helpoin asia näistä kaikista asioista, mutta sekään ei oikein toimi 100%. Oman mielen heikkoutta! Jutta kaudella olin vastuussa tuloksista johonkin (tai niin sen itselleni selitän). Nyt mietin millä ihmeellä voin odottaa kevääseen, että jotenkin saan järkättyä itselleni haluamani valmentajan jolle olla tulosvastuussa.

Treeni. Päivistä riippuen kulkee tai ei, mutta salille mennään. Onneksi on se jokin mistä saan voimaa ja missä unohtaa hetkeksi koko rumban. I <3 my gym!

Lapset Elämäni tärkeimmät, eli lapset on jaettu vuoroviikoin isälleen ja minulle. Henkisesti näin tilanteen alkuvaiheessa se on aika rankkaa... Pitäisi käyttäytyä kuin se olisi ihan normaalia olla viikon erossa lapsista, joiden elämässä on aiemmin ollut koko ajan (ja taaskaan tätä ei voi kyynelittä ajatella). Näyttää lapsille olevansa täysin ok, sillä he ansaitsevat molemmat vanhemmat, vaikka he asuvatkin vuoroviikoin eri osoitteissa. Tiedän, että heillä on hyvä olla molemmissa kodeissa, mutta tässä taistellaankin ikävän kanssa.

Parisuhde Samalla olen kiitollinen, että saan aikaa tuoreelle parisuhteelleni. Vapaaviikot on ihana viettää eläen arkea yhdessä ja tehdä hänelle aamiainen aamuisin. Olen silloin hyvin onnellinen <3 Niitä arjen pieniä juttuja :) Sitten kun tulee lapsiviikko, niin ei paljon keretäkkään enää näkemään ja se taas kalvaa omaa mieltäni... Silloin musta kuoriutuu täydellinen kiukkupussi!! :/

Missä kohtaa noi kaksi niiiin eri tunnetta vuoroviikoista? Tietenkin vähintään niissä vaihdoissa.
"Saan ja menetän aina jotain rakasta" Tälläistä mielen kamppailua tää on koko ajan .
Kummastakaan en aio luopua. Joten ainut vaihtoehto on kärsiä nämä fiilistelyt, kunnes aikaa on vähän kulunut ja tilanne tasaantunut normaaliksi tai että tuntuis ihan hyvältä olla erossa lapsista ja nauttia omasta ajasta. (Toivottavasti muru kestää mun kiukutteluja siis vielä hetken <3 )

Työ. Tämän vuoden alusta yleinen taloustilanne on pidentänyt asiakkaiden käyntikertoja luonnollisesti ja se alkaa nyt näkymään myös Kampaamo Tilassa. Tätä samaa kuulen lähes jokaiselta kolleegalta, joten en ole tilanteessa yksin (turha siis surkutella). Onnistuin jotenkin myös hankkimaan itselleni jäätävät mätkyt viime vuodelta, nekin tuo omat jännityselementtinsä kuvioihin. Rakastan työtäni ja olen hyvä siinä, joten mitään muutosta nyt ei onneksi ole työtilanteeseen tulossa, mutta ylimääräistä stressiähän tilanne luo.

Positiivisuus. Minä, joka yritän miettiä asiat aina positiiviseksi, olenkin nyt negatiivisuuden perikuva (eikös tämäkin ole aika negatiivis sävytteinen)  Olen nykyään mustasukkainen (What? !!!! Minä???), kiukkupuuskissa rypevä tyttöystävä/äiti ja kaiken kukkuraksi multa puuttuu selkäranka nyt edes pitämään päätöksiä. Voiskos enää enempää toivoa?! :/

Muutamat läheiset ystävät ovat sanoneetkin suoraan, etten nyt ole yhtään se Ayse jonka he tuntevat... Se aina tuntuu ja tiedostan sen itsekin.
Eilen illalla isäni soitti ja kysyi ensimäisenä "Millä tuulella oot tänään?" ...
Tää on syy miksi kirjotan nyt tätä blogitextiä, kirjettä. En tunge mukaan kuvia, vain tän selvityksen, miksi, jotta voisitte ymmärtää mua hetken.

On mun aika pyytää anteeksi käytöstäni läheisiltä ja pahoittelemaan, että ovat joutuneet kiukkupussin kynsiin.

Anteeksi. <3

Yritän, yritän oikein tosissani jaksaa ja olla taas minä, hyväntuulinen Ayse.

Tietääkö joku miten kiukkupussi kesytetään?

- Ayse

ps. Nyt nessut pois ja kokoan itseni. Tänään vietetään toisen rakkauspakkauksen synttäreitä :) ... jotka nekin muistin toissapäivänä ja ettei ketään oltu vielä edes kutsuttu!!! Huh! Mä oon aivan jossain muualla

8 kommenttia:

  1. Moi! Mie oon vähän ootellukkin siun bloggausta, että miten sujuu! Jotenkin voin samaistua noihin siun fiiliksiin kyllä. Tuntuu että kaikki on hirveen sekavaa. Ja vaikka sie ootkin ihan hurjan paljo paremmas tikis ku mie, mutta korvien välinen kamppailu kuulostaa niin tutulta. Houkutukset, mieliala, kaikki.

    Tosi paljon tsemppiä siulle! Ja käyppä kurkkii miunki taistelua tuolta blogista...

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että odottelit :) harmi, jos jouduit odottelemaan pitkään. on tämä blogi ollut kyllä viikoittain ajatuksena päivittää, mutta jotenkin se taas on jäänyt taka-alalle.
      Kävin lukemassa sun blogia ja laitoinkin sinne sulle pikku haasteen ;)
      Tsemppiä Sanna!!

      -Ayse

      Poista
    2. ...ja mie vastasin siihen ;)

      Poista
    3. Hiphei!

      Ollaako siel pysytty ruodussa? ;)

      http://sanzureenaa.blogspot.fi/

      Poista
  2. Tsemppiä Ayse <3
    Mä ihailen sun jaksamista ja sekin on ihan ookoo ettei välillä jaksa :)
    Mut se on niin upeeta et salille jaksat ittes raahata joka päivä!!!!!
    Oot huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Katja :) No en mä ihan jokainen päivä siellä salilla käy... monena kyllä :)

      Poista
  3. Kun liikaa kaikkea tulee samaan syssyyn, niin ei ihmekään, että sopeutuminen laittaa mielen oikukkaaksi. Ei aina tarvitse olla iloinen ja pirteä, tosiystävien pitäisi se kestää. Lapsista erossa olemiseen ei koskaan totu, mutta se kuitenkin helpottaa, kun tietää, että niillä on hyvä olla ja heistä pidetään huolta. Toivotan sulle voimia ja jaksuja syksyyn, muista pitää huolta itsestäsi! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S :) <3
      Kyllä tämä tästä alkaa pikkasen helpottumaan, ainakin useampana päivänä jo tuntuu siltä. Hitaasti karsii noita niin joku pv asiat on kohdallan (uusia tilalla :D )
      Hyvää syksyä myös sinulle!

      - Ayse

      Poista